En osaa kääntää kuvaa oikein päin.. Ja kuvauskin on huonosti tehty, kun piti "salaa" kuvata, muuten olisi poika ruvennut vain kameraa katsomaan, tekniikka kiinnostaa jo pienestä pitäen.
Paljon tekemättömiä asioita, väsymystä ja ymmärrättömyyttä. Onneksi mukaan mahtuu enemmän hyviä päiviä. Nyt olisi tarmoa ja intoa tehdä liivimekkoa, neuloa, koolata. Mutta ei aikaa, sitä sitten kun Onni isompi.
Kuitenkaan, hetkeäkään en antaisi pois.
Nostan hattua kaikille äideille, varsinkin useamman pienen lapsen jotka jaksavat arkea pyörittää.
En valita, enkä kai saisikaan? Mutta tunnustan, etten muistanut kuinka kiinni pienen vauvan kanssa on, ja kuinka rankkaa tämä välillä on. Mutta silti niin ihanaa! Olen jopa ajatellut että olisi ihanaa kun olisi toinenkin vauva... Mutten taitaisi jaksaa.