Meillä on hauskaa

kaksistaankin.

Pitkästä aikaa. Ei huutoa, ei kitinää, ei roikkumista ja kantamista.

Hymyä, vitsiä ja naurua.

Koko aamu yhtä leikkiä ja iloa. Ei huutoa edes pukemisen aikana. Onkohan tämä poika vaihtunut perjantaisen nukutuksen aikana?

Tai sitten on tämä kevät tarttunut poikaan, ketäpä ei piristyisi ihanasta valosta ja kukista?

Narsissit käväisi jo ulkona, onneksi illalla pelastin sisään, pakkasta oli aamulla -15!