On muutoksia arjessani. Takana on neljän viikon isäkuukausi. Oli pienistä mutkista huolimatta helppo ja kiva jakaa arki toisen aikuisen kanssa.
Äiti sai helpotusta. Vaikka PALJON vähemmän kuin kuukaudelta odotti ;) Odotin työntäyteisiä päiviä ompelun merkeissä... Ne jäivät. Levättyä tuli.
Oli kyllä siinä mielessä tarpeen, oli merkillinen kuukausi Onnin tutkimusten osalta. En olisi yksin jaksanut joka paikassa viipottaa.
Toinen, suurempi, muutos arkeeni on kuitenkin läheisimmän ihmisen töihinpaluu pari viikkoa sitten. Siitä olinkin aluksi lähes kauhuissani, miten pärjään kun ei ole toista koko ajan saatavilla?
Tänään onkin näytön paikka itselle.
Ensimmäinen päivä yksin pojan kanssa ;) Taidan tehdä tästä paljon dramaattisempaa kuin todellisuudessa on.. En ole onneksi kuitenkaan yksin, on siskoja ja ystäviä ympärillä, että mikäs hätä tässä on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti