Vaahtokarkkeja ja samppanjaa sekä muumeja

Romanttista, eikö? Olin toivonut häälahjajsi näitä lakanoita. Toki tämä pieni mies tuhisee vieressä omissa lakanoissaan ;)

JK. Totuus on kuvia karumpaa. Onni itki heikosti ja harvoin toimivaa vatsaansa koko illan, mikä ei hänen tapaistaan laisinkaan. Sain vasta äsken nukahtamaan, kello lähentelee 23. Olen ihan puhki, nyt nukkumaan, yksin... :D

Solmuhattu

Tilasin apinakangasta ompeluun. Tänään tuli kangas postissa ja heti oli tietenkin päästävä ompelemaan. Kärsimätön kun olen.

Onni olisi halunnut seurustella. Ajattelin tehdä nopeasti. Ei olisi pitänyt.

Tylsät saksetkin. Ensimmäinen meni jo kaavoja leikatessa pieleen.

Ja toisesta tuli liian pieni. Silmät menee ruttuun..

Ihmettelen miten muut kotiäidit ehtii ommella, leipoa ja kaikkea muutakin touhuta, mitä ihanuuksia nämä blogit on pullollaan.

Ehkäpä minäkin, jonain päivänä?

Koolausta

Jokin aika sitten tilasin kool-aid värejä minäkin. Pakko tietysti heti kokeilla, ja melko sähläämiseksi se menikin.

Mä sain sentään yhdeksi keräksi tämän punasävyisen, vihreästä tulikin muutama kerä. Jotain kivaa lapsille tulossa. Joskus.

Mutta kivaa oli ja vielä aion uudestaan maltillisemmin tehdä.

Myyrätyynyliina löytö samanpäivän kirppiskierrokselta! Nyt Onnin kesäpeittona.

Haikeaa

Yksi askel elämässä taas eteenpäin.

Viimeinen ilta Virtasena.

Huomenna rouva ;)

Jännittää.

Vauva-arkea

Yhtä hymyä kaiket päivät. Olisikin

Paljon tekemättömiä asioita, väsymystä ja ymmärrättömyyttä. Onneksi mukaan mahtuu enemmän hyviä päiviä. Nyt olisi tarmoa ja intoa tehdä liivimekkoa, neuloa, koolata. Mutta ei aikaa, sitä sitten kun Onni isompi.

Kuitenkaan, hetkeäkään en antaisi pois.

Nostan hattua kaikille äideille, varsinkin useamman pienen lapsen jotka jaksavat arkea pyörittää.

En valita, enkä kai saisikaan? Mutta tunnustan, etten muistanut kuinka kiinni pienen vauvan kanssa on, ja kuinka rankkaa tämä välillä on. Mutta silti niin ihanaa! Olen jopa ajatellut että olisi ihanaa kun olisi toinenkin vauva... Mutten taitaisi jaksaa.