Miten minusta on tullut näin saamaton?

Tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi.
Pitkään aikaan.

Ahdistun ja harmistun lukiessani toisten blogeja ja kuunnellessa mitä kivaa muut tekee.

Keskenjääneitä töitä ja tehtäviä on loppuelämäksi, enkä silti saa tartuttua toimeen kuten ennen.

Vuosi mennyt maristessa kuinka raskasta vauvan kanssa on ollut. Siihen varmaan energiani on mennytkin ;)

Yöt meillä hiukan helpottaneet, vauveli herää kuitenkin vieläkin jokaikinen yö luvattoman usein. On varmaan outoa sitten kun se nukkuu läpiyön ekan kerran.

Paljon on murhetta tuottaneet vauvan sairastelut, niitäkin on paljon. Osa tutkimuksista kesken, ja hoitoon ei pääse. Mikä suorastaan raivostuttaa.

Mahtuu tähän kaikkeen onneksi ihania hetkiä, kivoja asioita perheen kesken. Vaikka tältä väsymykseltä ei aina muista iloita niistä.

Kesää odotellessa.